THE HAMRADIO DOT COM

Radioamatööreille on tarjolla maailmanlaajuisesti kaksi awardi-ohjelmaa, joissa ideana on aktivoida erilaisia luontokohteita, pääosin suojelualueita. Ne ovat World Wide Flora Fauna WWFF ja Parks On The Air POTA. Tässä artikkelissa nostan esille millä tavalla nämä ohjelmat eroavat toisistaan.

WWFF, silloin WFF, on venäläisen RRC-kerhon vuonna 2008 perustama awardiohjelma, jonka perusperiaatteena on aktivoida ja “jahdata” maailmanlaajuisessa WWFF-tietokannassa listattuja luontokohteita. Vaikka WWFF on maailmanlaajuinen, ohjelmaa maatasolla hallinnoi monissa maissa kansallinen manageri tai managerit. He esimerkiksi hyväksyvät maan uudet WWFF-alueet ja tarkistavat aktivaattoreiden lokit.

POTA:n juuret ovat Yhdysvalloissa ARRL:n vuoden 2016 NPOTA-ohjelmassa, jolla juhlistettiin satavuotiasta kansallispuistolakia. POTA-ohjelma käynnistyi 2018, käsitykseni mukaan perustajan ja WWFF-managerien sukset menivät ns. ristiin. Tästä kertoo mm. se ettei POTA:n sosiaalisessa mediassa saa olla viittauksia WWFF-ohjelmaan. Toisin päin tämä ei ole ongelma.

1. WWFF on kansainvälinen ohjelma, POTA on yhdysvaltalainen ohjelma: WWFF-kohteita voi workkia samoilla periaatteilla lähes kaikista DXCC-maista. WWFF-kohteet ovat useissa maissa jo nyt hyvin hallinoituja ja kohteita on paljon. POTA:n koko hallinto on yhdysvaltalaista ja ohjelman perussäännöt on kirjoitettu yhdysvaltalaisten kohteiden ympärille. POTA on viime vuosina laajentunut maailmalle, mutta se työ on vielä kesken. Se näkyy mm. omituisina puistokohteina (UNESCO:n maailmanperintökohteet).
2. WWFF:n kohdelistalla on monenlaisia luontokohteita. Niitä yhdistää se, että kohde on suojeltu ja kohteella on (yleensä) jonkinlaiset rajat. Kohteet ovat siis tyypillisesti luonnonsuojelualueita. POTA:n kohteet ovat tarkemmin rajattuja: perussääntöjen mukaan “puistoja” ovat “puistot, vaellusreitit ja joet”.
3. POTA-listan “puistot” (Parks) ovat julkisomisteisia. Toisin kuin WWFF:ssä, POTA:ssa ei ole yksityisiä luonnonsuojelualueita. Euroopassa Natura 2000-alueita on kelpuutettu listalle. On tietenkin vaikea sanoa ovatko POTA-listan kaikki Eurooppa-kohteet julkisomisteisia. Ainakin Puolassa kohteita näyttää olevan suunnilleen sama määrä sekä POTA:ssa että WWFF:ssä.
4. POTA-kohteessa hyväksytysti aktivoidun kohteen minimiyhteysmäärä on 10. WWFF:ssä 44. WWFF:ssä 44 kusoa voi koostua useista eri aktivointikerroista. POTA:ssa 10 yhteyttä tulee pitää saman UTC-päivän aikana. Kummassakin loki kuuluu lähettää vaikkei minimimäärää ole saavutettu sillä huntterit saavat “puskan/puiston” hyväkseen.
5. Molemmissa ohjelmissa koko aseman pitää olla kohteen rajojen sisällä. POTA:ssa vaellusreittien (trail) ja jokien kohdalla voit operoida 100 jalan (30,5 metrin) päässä kohteesta mikäli reitti tai joki itsessän ei ole puiston, jolla on tarkat rajat, sisällä.
6. POTA-kohteen voi aktivoida ilmasta puiston yläpuolelta.
7. POTA:ssa voi aktivoida usean kohteen samanaikaisesti. WWFF:ssä aktivoidaan aina pienin kohde, jos asemapaikassa on useita “puskia”. POTA:ssa aktivaattori lähettää jokaisesta päällekkäisestä kohteesta oman lokinsa.
8. POTA:ssa loki ladataan pota.app-sivustolle, jossa se hyväksytään ohjelmallisesti. Mitään “todisteita” ei tarvita vaan operaattori vakuuttaa toimineensa sääntöjen mukaan. WWFF:ssä loki lähetetään kansalliselle managerille “todisteiden” kera. Manageri lataa lokin WWFF:n tietokantaan. Vaatimuksissa saattaa olla maakohtaisia poikkeuksia.
9. POTA:ssa on kuten WWFF:ssäkin paljon erilaisia awardeja sekä aktivaattorille että huntterille. POTA:n awardit tulevat “automaattisesti” kun vaatimukset ovat täynnä. WWFF:ssä ne anotaan sivuston kautta ja awardimanagerit lähettävät awardit. WWFF:n awardien saamisessa on usein viiveitä.
10. Molemmilla sivuistoilla on oma DX-klusterinsa POTA- ja WWFF-kohteille. POTA:n klusteri sisältää paljon ominaisuuksia, joita WWFF-klusterissa ei ole (lajittelu mm. maan ja moden mukaan). WWFF-klusterin toimivuudessa on ollut sanomista.
11. POTA on selvästi suositumpaa kuin WWFF USA:ssa ja Kanadassa. Euroopassa WWFF lienee edelleen suositumpi ohjelma. POTA:ssa tuntuu FT8-moden käyttö olevan paljon yleisempää kuin WWFF:ssä. Tämä mahdollistaa mm. USA:n kohteiden helpomman jahtaamisen hiukan vaatimattomammallakin kalustolla (kun vaan radiokelit suosivat).
12. Molemmissa ohjelmissa aktivaattorit käyttävät ADIF-tiedostomuotoa, jonka rakenne molemmissa on identtinen. POTA-lokissa vaan WWFF-lyhenteet on korvattu POTA:lla. Tämä mahdollistaa saman lokin lähettämisen molempiin ohjelmiin melko pienillä toimenpiteillä (vihje: avaa loki Notepad-ohjelmassa ja etsi-korvaa-komennolla muuta POTA/WWFF-lyhenteet ja kohdenumero). Esimerkiksi USA:ssa on useita aktivaattoreita, jotka lähettävät lokinsa molempiin ohjelmiin.

Disclaimer: Havainnot POTA-ohjelmasta perustuvat kirjoittajan hyvin lyhyeen kokemukseen ohjelmasta ja POTA:n virallisiiin sääntöihin. En siis tiedä onko säännöistä olemassa jotakin “kirjoittamattomia poikkeuksia” esim. Euroopan kohdalta. Molemmissa ohjelmissa on omat hyvät puolensa. Teknisesti POTA-ohjelma on paljon WWFF:tä edellä, mutta toisaalta POTA on hyvin USA-keskeinen ja esimerkiksi maakohtaiset awardit puuttuvat.