Sorry, this short story is available only in Finnish.
Disclaimer: Minulla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten Mettäsika-tarinoiden kanssa ja toivon, että alkuperäinen kirjoittaja (kuka lienetkin) ei pahastu tästä alkuperäisten tarinoiden inspiroimasta joulunovellistani.
Mettäsika katsoi tiukasti uuden radionsa naamataulua. “Siinä se nyt on perkele”. Pimeässä kuulsi sinertävällä näytöllä taajuus 3.699.000 – taajuudella näin varhain jouluaattoaamuna oli aivan hipihiljaista. “Kellään ei tällä taajudella saatana ole radiossa neljää vfo-nuppia kuin mulla”. Mettäsian uusi Yaesu FTDX5000 oli saapunut eilisaamuna matkahuoltoon, josta hän oli sen iltapäivällä taksilla hakenut. Taksilla koska Mettäsian Cortina ei ollut suostunut käynnistymään paukkuvassa -23 asteen pakkasessa. Uusi radio oli kuitenkin saatava jouluksi kotiin ja koeajoon. Onneksi kylän taksisuhari Unski oli vapaana ja kuljetti Mettäsikaa isolla kirkolla. Eikä edes rahaa pyytänyt ajosta. Unski tiesi, että tarvittaessa Mettäsian pannu tuotti korpikuusen kyyneltä sopuhintaan eikä näin halunnut rahaa kyydistä. Ja pimeänä taksinahan Unski taisi muutenkin toimia. Pojat kertoivat Unskin taksiluvan palaneen maksamattomiin alveihin jo joskus viime vuosikymmenellä. Pienellä kylällä ei sen taksikyltin kanssa ollut niin tarkkaa.
Pitihän se uusi radio hommata. Ihan hyvät Heathkitithän Mettäsialla oli, mutta naapuristahan se oli taas kaikki alkanut. Naapurin Pekka, joka oli kova dx-mies kävi esittelemässä Ikomiaan ja leveillyt niin että Mettäsika oli sanoa turauttanut, että hän ainakin hommaa JUMA-rakennussarjan ja eikä tuollaisia tehdaskoneita käytä! Bysmyy oli sitten käynyt hakemassa Mettäsian Heathkitit ja ottanut vielä pari putkiradiota kaupan päälle niin Mettäsika oli saanut JUMA:n. Kaksi viikkoa Mettäsika sitä radiota rakensi, mutta eihän se perkele toiminut. Siellä se makaa nytkin tallin nurkassa. Ja Mettäsikaa niin sapetti … jäi Liiton kyselytunnitkin kuulematta. Heathkitin aikaan Mettäsika oli sentään kerran sähkötellyt ROSTO:a taajuudella ja hihitellyt itsekseen. Liittoonhan Mettäsika ei ollut kuulunut enää vuosiin sen jälkeen kun erottivat maksamattomien jäsenmaksujen takia. Liittymismaksuahan hän ei uudestaan maksa! Ja mitä hän liitolla. Lehden sai lukea kunnan kirjastossa ja uudet maat Mettäsika kuittasi Martilta. Postimerkit direktiä varten sai lioteltua vanhoista joulukorteista. Leimat lähtivät varovasti etikalla putsaten.
Sitten ihan pikkasen ennen CQWW:n fooneosaa Pekka oli taas tullut irvimään sanoen, että Ikomi meni vaihtoon. Oli turjake tilannut Ameriikasta K3:n … ja rakennussarjana. Kuulemma 150 hertsin siiviläfiltterit ja kaikki. “Minä en tuollaisiin rakennussarjoihin aikaani tuhraa vaan hankin kunnon radion”, oli Mettäsika huutanut Pekalle kaljapäissään. Ja hankki kanssa. Onneksi Mettäsialla oli hehtaarin pläntti perintömetsää, josta hakkaamalla palan oli saanut rahat radioon. Veropalautuksilla oli sitten ostanut uuden kullitetun Bencherinkin pöydälle ihan Pekalle, joka oli High Speed -kerhon jäsen, vittuillakseen. Ja vaikka hakkuuaukealla havuja olikin, ihan kenkullaan Mettäsika kävi Tuomaan päivänä varastamassa kuusen Pekan metsästä. Oli vaan illalla sen verran pimeää, että kuusi oli jo hiukan kaarnakuoriaisten järsimä ja ruskea, mutta olipahan ainakin kuusi hankittuna kammarin nurkkaan.
Siinä aamun sarastaessa alkoi ysiysille ilmaantua porukkaa. Oli viulunsoittajaa, Kalea, Eikkaa ja Arvoa. Taisi Veka ja Veikkokin siinä olla, mutta eivät Mettäsian tapaan jaksaneet sanoa kooliansa. Mitä sitä suotta, Mettäsikakin vaan heitti hyvin lyhyen kommentin ilmastonmuutoksesta, että mikä saatanan ilmastonmuutos kun ulkona on 18 astetta pakkasta ja klapia joutuu lisäämään pesään. Eikka siinä huomautti Mettäsian äänenlaadusta ja Mettäsika päätti äkkiä mennä qrt. Saamari oli unohtunut prosessori päälle aamuyöltä kun hän yritti huuttaa Bonairea lokiin neljäkympin fonella. Eihän se ollut onnistunut ja puolen tunnin huutamisen jälkeen Mettäsika oli huomannut vefojensa olleen ristissä. Se sapetti, olisi ollut uusi bandipinna. Mettäsika olikin mennyt vielä aamutorkuille otettuaan ensi pikkunaukut Monopolia. Ihan aaton kunniaksi.
Iltapäivällä meno oli ysiysillä käynyt hurjaksi. Mettäsikakin oli Monopolipullon juotuaan korkannut ison pullon Gambinaa ja osallistunut taas keskusteluun. “Saatanan haikoukku” huusi Mettäsika, kun Affe väitti Mettäsian olevan ainakin sata hertsiä väärällä taajuudella. “Hemmetin tunarit, jos Nisse eläisi niin tälläkin taajudella olisi vielä kuri ja järjestys”. Mettäsika harmitteli myös, että SB-220:sta oli SAC:ssa mennyt putki, kun hän oli yrittänyt saada Marttia workittua Azoreilta kahdeksallakympillä. Olisi saanut kunnon signaalin ysi ysille ja eivät noviisit olisi päässeet kuittailemaan signaalista. Nykyajan nuoriso …
Hetken ysiysillä oli hiljaista. Sitten hiljaisuuden rikkoi YL-amatöörin ääni. “Hei tässä OH3EAA. Minulla on pieni second operaattori tässä taustalla, joka haluaa toivottaa hyvät joulut”. “Mitään jouluja perkele” tuumi Mettäsika ja kävi lisäämässä koivuhalon uuniin. Pienen tauon jälkeen taajuudella kuului pikkupojan ääni. Epävarmasti poika sanoi ysiysille: “Hei minä olen Mikko”. Ysiysi oli aivan hiljainen lukuunottamatta hajanaisia voksin naksahduksia. Mettäsikakin otti hörpyn isosta Geestä ja ihmetteli mitä nyt taas tänne tullaan häiritsemään. “Äiskä sanoi, että mun pitää laulaa laulu”. Taajuus oli aivan hipi hiljaa, taustalla kuului vain vaimeaa kohinaa. Ja sitten pikkupoika alkoi laulaa …
Hupsis tupsis huppeli rupsis, ne piirissä pyörivät, puppeli jupsis.
Puuroa täynnä on saavit ja kiulut, tanssihin tahtia antaa viulut.
Hupsis tupsis pimpeli pompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli.
Kaikki vaan joukkohon leikkiä lyömään ja puuroa syömään, kun joulu on!
“Kiitos ja hei” sanoi pikkupoika ja lopetti laulamisen. Hetken aikaa oli taas aivan hiljaista, kunnes Jussi rikkoi hiljaisuuden ja sanoi: “Hieno esitys se oli”. Mettäsika otti taas hörpyn ja huomasi kyyneleen vierähtäneen poskelleen …
Hyvää joulua!
